Tunto palautuu uuteen rintaan vähitellen alkaen 7 kk leikkauksesta, jolloin herkkyys kylmälle, kuumalle ja kivulle alkaa hiljalleen palautua, jatkuen 2-3 vuoden ajan.
Hermojen yhdistämisessä oli ensiarvoisen tärkeää se, ettei potilaalle kehittynyt kipusyndroomaa. Päinvastoin mikroneurovaskulaarisen tekniikan avulla leikatuissa rinnoissa oli vähemmän kipua verrattuna perinteiseen, ilman hermosaumoja rakennettuun rintaan.
Sädehoito ja leikkauksen jälkeinen arpeutuminen poistetun rinnan alueella voivat alentaa tunnon palautumista.
Leikkauksessa kielekerintaan otetaan mukaan navan alapuolella oleva iho ja sen alla oleva rasvakudos. Lisäksi otetaan mukaan verisuonet, jotka nousevat lantion verisuonista sekä kaksi hermoa, jotka ovat alimpien kylkivälihermojen haaroja (ks. kuva).
Sen jälkeen sekä verisuonet (valtimo ja laskimo) että hermot yhdistetään rintakehällä rinnan alla oleviin verisuoniin ja hermoihin.
Vatsakielekkeen ottokohta suljetaan suoraan ja arpi jää yleensä bikinirajan alapuolelle.

Kielekkeen hermot; Th XI ja Th XII on merkitty keltaisella. Ne yhdistetään tässä neljänteen kylkivälihermoon rintakehällä sekä kainalon hermoon (ICN – intercostal nerve).
Kielekkeen epigastriga inferioris verisuonet yhdistetään rintakehän intra-mammaari suoniin.