Olin 34-vuotias yksinhuoltajaäiti kaksivuotiaan tyttären kanssa ja elin melko kiireistä elämää. Minulla oli vaativa työ, jossa olin vastuussa tiimin johtamisesta, minulla oli paljon harrastuksia ja aktiivinen sosiaalinen elämä.
Outo tunne rinnassani
Eräänä päivänä tunsin oudon tunteen oikeassa rinnassani ja tarkistuksen jälkeen löysin joitain kyhmyjä, joten päätin ottaa yhteyttä lääkäriini. Minut tutkittuaan hän lähetti minut mammografiaan. Useiden lisäkokeiden ja näytteiden jälkeen minulla diagnosoitiin lopulta rintasyöpä.
Minun onneksi Helena Puonti työskenteli tuolloin vielä Savonlinnassa, ennen kuin hän muutti Helsinkiin suorittamaan plastiikkakirurgikoulutustaan.
Hän oli rauhoittava ja ammattitaitoinen ja selitti toimenpiteen minulle niin selvästi ja yksityiskohtaisesti, että pystyin ymmärtämään tarkalleen, mitä tuleman piti. Vaikka hän kertoi myös riskeistä, joita tällainen toimenpide saattaa sisältää, luotin häneen täysin.
Hän eli mukanani myös henkisesti ja otti huomioon tilanteeni kokonaisuudessaan.
Uutiset olivat järkyttäviä ja olin shokissa.
Ensimmäinen leikkaukseni
MS-TRAM (Muscle-Sparing Transverse Rectus Abdominis Myocutaneous Flap) -operaatio oli pitkä, ja siitä toipuminen oli tuskallista. Mutta Helena oli kanssani koko prosessin ajan. Hän tarjoutui auttamaan ja vastasi kaikkiin kysymyksiini. Lopulta suureksi helpotukseksi hän kertoi minulle, etten tarvitsisi muita hoitoja.
Fyysinen toipuminen kesti noin kuusi viikkoa, mutta henkinen ja henkinen toipuminen kesti paljon kauemmin. Rekonstruoitu rinta ei näyttänyt alussa, mutta olin vain iloinen siitä, että se oli tehty. Helena kertoi myös, että hän korjaisi sen myöhemmin näyttämään samalta kuin vasen, (luonnollinen) rintani.
Kuka huolehtisi tyttärestäni?
Emmepä vaan tienneet, että yhdeksän kuukautta myöhemmin menettäisin myös vasemman rintani syövälle.
Helena oli tuolloin tekemässä plastiikkakirurgiaopintojaan Helsingissä, mutta onneksi pystyimme järjestämään niin että hän palasi Savonlinnaan leikkaamaan myös vasenta rintaani. Tällä kertaa hän käytti selkälihakseni rakentaakseen rintani (LD-rintarekonstruktio).
Jälleen hän selitti minulle selvästi, kuinka hän aikoi toimia, ja kävimme läpi kaikki yksityiskohdat niin, että tunsin oloni turvalliseksi.
Emotionaalinen stressi oli tällä kertaa jopa pahempi. En ollut täysin varma, säilyisinkö hengissä.
Niin paljon ajatuksia kävi mielessäni. ”Kuka olen ilman omia rintojani?” ”Miltä näytän?” ”Kuinka voin koskaan enää ottaa vaatteeni pois?” Ja pahin ajatus kaikista: ”kuka huolehtii pikkutyttärestäni, jos en selviäisikään?”
Helenan taitavissa käsissä
Vähitellen Helena onnistui saada ruumiini näyttämään ”normaalimmalta” ja samanlaiselta kuin vanha minä. Vatsassani oleva massiivinen arpi ja siksak-kuvio selässäni olivat ensin punaisia, sitten sinisiä, mutta ne vaalenivat lopulta.
Rintojeni muoto muuttui pehmeämmäksi ja pyöreämmäksi, ja kun Helena oli suunnitellut uudet nännini (Barbie-hatut, kuten hän niitä kutsui) ja tatuoinut ne tummemman värisiksi vastaamaan luonnollisia nännejäni, aloin tuntea itseni ja kehon kuvani varmemmaksi .
Tunnen itseni onnekkaaksi ja siunatuksi, että Helena oli elämässäni tuona aikana. Eikä vain lääkärinä vaan melkein ystävänä. Hän todella huolehtii potilaistaan ja tekee kaiken tarvittavan saadakseen meidät taas naisellisiksi!
Elämäni nyt
Muutettuani Englantiin vuonna 2000 ja kuuden kuukauden syöpäseurannan aikana sain paljon kohteliaisuuksia rekonstruoiduista rinnoistani. Paikalliset lääkärit halusivat tietää, missä ne oli tehty. Voitte vain kuvitella, kuinka ylpeä olin selittäessäni, että olen Suomesta ja että meillä on tämä superlahjakas ja erityinen plastiikkakirurgi pienessä kotikaupungissamme, Savonlinnassa.
Kaikki ovat olleet yhtä vaikuttuneita kuin minäkin. 25 vuoden jälkeen olen edelleen elossa, onnellisessa naimisissa, minulla on terve aikuinen tytär ja ”Helenan-tekemät” rintani ovat kauniit.
Kuvittele kuinka paljon enemmän hän voi tehdä nyt kaikkien näiden opiskelu-, koulutus- ja tohtorivuosien jälkeen.
En voi suositella häntä tarpeeksi kaikille, jotka tarvitsevat ja harkitsevat vastaavia toimenpiteitä. Hän tekee kaiken korkeimpien kliinisten vaatimusten mukaisesti ja poikkeuksellisen henkilökohtaisella otteella.
Kiitos, Helena, että pelastit henkeni ja palautit naisellisuuteni.
